Electric Surfaces
Thick, impenetrable layers of black paint – hair and a hat, beard, shirts, jackets. Vibrant colours, nearly fluorescent, contrast the black. Yellow background pushes the figures forward. Orange around the eyes or, elsewhere, touches of green tie couples together. Splashes of pink grant the female figures defiant femininity. Only some bare skin appears translucent, vulnerable even, with depth accessible for the gaze.
The paintings ooze youth and beauty, unbearably effortless style. To those on the know, the titles spell out what is, for some, also instantly recognisable in the images: a diva, a band, a song. The figures seduce, tease with their unattainability, achingly cool. They often avoid eye contact yet, simultaneously, reach out towards the viewer with their gestures and powerful visual presence. Close yet always in a distance. They are all on the surface, all about the surface, but this does not imply superficiality.
Mäkilä’s paintings are electrified by the popular audiovisual culture they take inspiration from. The paintings are like the music videos they mime – fast and desirable. They do not, however, simply idolise but are similarly highly charged. They make a convincing claim for pop culture and its visual appeal as no mere mirage. No products of consumption but empowerment, the paintings celebrate and transmit the energy that powers the fan of the music and the viewer of these works alike.
Taru Elfving
Writer and curator
Pintalatauksia
Paksut, läpäisemättömät kerrokset mustaa maalia – hiukset ja hattu, parta, paita, puku. Kirkkaat värit, lähes neon-räikeät, mustaa vasten. Keltainen tausta työntää hahmoja kohti katsojaa. Silmiä rajaava oranssi ja toisaalla vihreän sävyt sitovat pareja yhteen. Pinkit roiskeet antavat naishahmoille uhmaavaa, alistumatonta feminiinisyyttä. Ainoastaan paljas iho näyttäytyy läpikuultavana, jopa haavoittuvana, ja tarjoaa katseelle syvyyttä.
Maalaukset huokuvat nuoruutta ja kauneutta, sietämättömän luontevaa tyyliä. Nimet kertovat sen minkä toiset, asiaan vihkiytyneet, myös kuvista tunnistavat: diiva, bändi, biisi. Hahmot viettelevät, kiusoittelevat tavoittamattomuudellaan, viileinä. Ne eivät useinkaan salli katsekontaktia, vaan kurottautuvat kohti katsojaa eleillään ja voimakkaalla visuaalisella läsnäolollaan. Lähellä mutta kaukana. Ne ovat pintaa, pinnassa, mutta eivät silti pinnallisia.
Mäkilän maalauksia sähköistää niiden innoituksena ollut populaari audiovisuaalinen maailma. Maalaukset ovat lähteidensä, mm. musiikkivideoiden, kaltaisia – nopeita ja haluttavia. Ne eivät kuitenkaan yksinkertaisesti idolisoi vaan ovat samalla lailla latautuneita. Ne vakuuttavat, ettei pop-kulttuuri ja sen visuaalinen vetovoima ole pelkkää lumetta. Maalaukset eivät ole kulutuksen vaan innoituksen tuotteita. Ne juhlivat ja samalla välittävät sitä energiaa, joka antaa virtaa yhtälailla musiikin faneille kuin Mäkilän maalausten katsojille.
Taru Elfving
Taiteen tutkija ja kuraattori / Writer and curator
Gallery Kalhama & Piippo Contemporary
